Mestaruuden tekijät

Siitä on nyt jo yli puoli vuotta, kun Janne Ojanen nosti Kanada-maljan kohti Oulun Raksilan jäähallin kattoa ja poisti kaiken pahuuden ja vääryyden maailmasta ainakin hetkeksi. Seitsemän kuukautta ja vasta nyt paljastuu mestaruuden takana oleva salaisuus. Sitä on pidetty pimennossa näin pitkään, koska... no, koska se on aika uskomaton juttu eikä asiaa ikinä olisi voitukaan todistaa niin, että kaikki skeptikot siihen uskoisivat. Minä uskon ja paljastan nyt salaisuuden.

Esa Pirneskö sen mestaruuden toi uskomattomilla maaleillaan? Jukka Rautakorpi järkähtämättömällä uskon valamisella pelaajiinsa? Oliko kaiken takana Mika Lehdon käsittämättömän loistavat otteet maalin suulla? Vai koko yhteen hitsautuneen joukkueen määrätietoinen usko omaan tekemiseen, päättäväisyys kahden finaalitappion jälkeen?

Kaikki ne ovat hyviä vastauksia. Yleisö kaipaa Pirneksen ja Lehdon kaltaisia sankareita. Me rakastamme tarinoita, joissa kaikkien vaikeuksien jälkeen, kaiken synkän tarpomisen päätteeksi palkintona onkin kaikkein kirkkain menestys kuin Disneyn elokuvassa. Ja me arvostamme myös Rautakorven kaltaista rankasti arvosteltua, jopa päähän potkittua raskaan työn likaista raatajaa, rumaa ankanpoikasta, josta urakan päätteeksi kuoriutuukin esiin voittajajoutsen.

Mutta nuo vastaukset ovat vain perimmäisen totuuden manifestaatioita, pelkkiä oikeiden mestaruuden tekijöiden välikappaleita matkalla voittoon.

Oikeat mestaruuden tekijät roikkuivat pienissä nauloissa Hakametsän jäähallin C-päädyn sisäseinässä. Se on uskomatonta, eikö? Vielä uskomattomammalta varmasti kuulostaa se, että ne mestaruuden tekijät olivat pikkuruisia rengaspäisiä metallinpalasia, joita sähköhommissa kutsutaan abikoliittimiksi. Se todella on uskomatonta, mutta niin vain kävi.

Katsokaas, me kaikkihan muistamme, kuinka tuskallinen Tapparan runkosarja oli, eikö totta? Mutta me muistamme myös, kuinka runkosarjan loppupuolisko sujui jo vähän paremmin, niin että Tappara lopulta hilautui playoff-rajalta aina viidenneksi saakka.

Se nousu oli ensimmäisen, keltapäisen abikoliittimen ansiota. Kaiken sen väkinäisen runkosarjatarvonnan aikana tammikuun loppupuolella -- siinä suunnilleen niihin aikoihin, kun Tappara hävisi jopa SaiPalle kotonaan 1-3 -- kaverini, jota nyt vaikka Karpaksi tässä kutsuttakoon, löysi yhden heikosti sujuneen kotipelin tauolla taskustaan tuon liittimen. Hakametsän C-päädyssä oli kaiken halliremontin jäljiltä tiiliseinään jäänyt sentin verran ulos törröttämään pieni naula, suunnilleen keskipituisen miehen silmien tasolla. Siihen naulaan Karppa ripusti pienen keltapäisen abikoliittimen roikkumaan pikkuruisesta metallirenkaastaan ja kertoi, että niin kauan kuin tämä liitin tässä naulassa roikkuu, mestaruuskin saattaa tulla. Jos se siitä putoaa tai otetaan pois, toivo mestaruuden suhteen hukkuu myös.

Ja Tapparan nousu alkoi. Ottelu toisensa jälkeen tarkistimme, että pieni keltapäinen liitin roikkuu yhä kiltisti naulassaan ja jokaisella kerralla se siinä edelleen roikkui. Pääsimme playoffeihin, pääsimme kohtalaiseen runkosarjasijoitukseen. Sen se abikoliitin teki -- mutta yksin se ei sittenkään olisi riittänyt mestaruuteen.

Tuli playoffit ja tuli Blues. Tappara hävisi ensimmäisen ottelun Espoossa, ja Tappara hävisi toisen ottelun ensimmäisen erän kotonaan peräti 0-3. Asiat näyttivät synkiltä. Mutta taas C-päädyssä keltapäisen abikoliittimen vieressä seisoskellessamme Karppa huomasi toisen pienen naulan. Se oli vain reilun metrin verran edellisestä oikealle ja jonkun verran ylempänä, suunnilleen kahden metrin korkeudella. Olikohan se ollut siinä jo aiemmin? Vai oliko se mystisesti vain ilmestynyt siihen, koska yhden abikoliittimen voima ei riittänyt? Oli miten oli, Karpan taskusta löytyi tälläkin kertaa abikoliitin, nyt punapäinen. Se sai kunnian rengastua roikkumaan toisesta naulasta jonkun matkaa oikealle yläviistoon keltapäisestä. Niin kauan kuin kumpaakaan liittimistä ei otettaisi seinältä pois, mestaruus olisi edelleen mahdollinen.

Tappara ei voittanut ottelua, mutta sai aikaan kuitenkin ihan hyvän kirin kakkosliittimen asettamisen jälkeen. Ja lopulta Tappara meni hirvittävän taistelun jälkeen jatkoon kaadettuaan Bluesin seitsemässä ottelussa. Ja Tappara meni edelleen jatkoon ja aina finaaleihin saakka myös HPK:n kanssa pelattujen välierien päätteeksi. Jokaisen Hakametsässä pelatun ottelun aikana suoritettiin C-päädyn betoniseinän abikoliitintarkistus, ja jokaisella kerralla keltainen ja punainen liitin roikkuivat nauloissaan.

Ne roikkuivat seinällä finaalienkin ajan. Ne roikkuivat siellä edelleen, kun Janne Ojanen nosti Kanada-maljan päänsä yläpuolelle Raksilassa.

Kaksi abikoliitintä, kirkkaan keltainen ja kirkkaan punainen, molemmat valkoisella seinällä tarkalleen ihmisen katseen tasolla. Kaksi abikoliitintä niin huomiotaherättävän väärällä paikalla kuin vain voi olla. Kaksi nauloissaan roikkuvaa abikoliitintä, joiden ohi jokaisessa ottelussa kulki tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Silti ne vain roikkuivat siinä, kenenkään häiritsemättä, kenenkään poistamatta niitä -- mestaruutta tekemässä.

Kyllä, taikauskoahan se on. Mutta kuinka tähän tarinaan voi olla uskomatta? Kiitos jokaiselle, joka ei vaihtanut alushousujaan playoffien aikana tai muisti aina tehdä muut voittoon tarvittavat rituaalinsa, sillä takuulla ne auttoivat myös abikoliittimiä. Mutta ilman niitä liittimiä Tapparan mestaruus olisi jäänyt tulematta, kaikista likaisista kalsareista huolimatta. Keltapäisen liittimen avulla runkosarja kunniakkaaseen loppuun, punapäisen lisävoimalla lopulliseen voittoon. Ajankohdat täsmäävät ihan liian hyvin ollakseen pelkkää sattumaa. Eikö?

Kuten kerroin, ensimmäinen abikoliitin uhmasi kaikkea todennäköisyyksiä ja pysyi siinä seinällä näkyvillä kaiken sen ihmisvirran edessä kuukausien ajan -- ja pitää muistaa, että runkosarjan aikaan Hakametsässä oli myös Ilveksen ottelut -- ja liittimien näkyvyys vain tuplaantui playoffien alussa, kun keltainen sai kaverikseen seinälle punaisen liittimen. Silti kukaan ei kuitenkaan ottanut niitä pois seinältä, kun pelit olivat vielä kesken.

Kun kesä oli ohi ja Tampere Cup avasi Hakametsässä uuden kauden, riensimme Karpan kanssa katsomaan, mitä mestaruuden tekijöille kuuluu. Emme yllättyneet huomatessamme, että liittimet olivat kadonneet seinältä.

Ja miksi eivät olisi kadonneet? Mestaruushan oli jo tullut.

axe