Seuraava artikkeli on lainattu Jyrki Otilan luvalla Antero Raevuoren ja Jyrki Otilan kirjasta Jääkiekkoilumme tähtiä ja tähtihetkiä (WSOY 1968).



TBK:staTapparaksi


Tarmo ja Ilves istuivat mestarin valtaistuimella. Mutta ne eivät olleet yksin. Uhkasi vaara. Tammerfors Bollklubb, TBK, halusi yrittää samaa, missä HPK oli epäonnistunut. Suomenruotsalainen seura supisuomalaiselta hämäläisalueelta valmistautui siirtämään entiset mestarit vanhuuden lepoon.

Sinapinsiemen oli kylvetty Eteläpuiston ja Koulukadun kiekkokeskusten lähinaapurissa, Tampereen ruotsinkielisessä yhteiskoulussa. Palloilusta kiinnostuneet koulupojat olivat perustaneet oman seuransa. Sen purje otti voimakkaimmin tuulta jääkiekosta, sillä ruorissa seisoivat tulisieluiset kiekkomiehet Jarl Ohlson ja Jaakko Hietaniemi.

Joukkueen sielu "Jallu" Ohlson huomasi pian, että huipun saavuttamiseksi oli luotava leveämpi pohja. Junioritoiminta laajennettiin suomenkielisenkin nuorison piiriin. Uuttera työ alkoi kantaa hedelmää 1940-luvun lopulla. Seuran riveistä olivat kypsiä maajoukkueeseen Teuvo Takala ja Matti Lampainen. Heitä seurasivat nopeasti Erkki Hytönen ja Lauri Silván. Vähitellen vanhat konkarit putosivat pois kahta lukuun ottamatta: maalissa pelasi edelleen kumiukko Gösta Wangel, puolustusta johti legendaarinen Matti Rintakoski.

Kun mestaruussarja alkoi tammikuussa 1953, tekivät asiantuntijat tavanomaisia veikkauksiaan. Liikuttavan yksimielisesti oli kahteen ensimmäiseen sarakkeeseen merkitty Tarmo ja Ilves. Ilveksen pelaajamenetyksiä ei noteerattu. Ei huomattu myöskään, että Keijo Kuusela ja Matti Karumaa olivat parhaat päivänsä nähneet.

TBK valmistautuu kaikessa rauhassa. Uusi tulokas Ossi Kauppi totuttautuu Rintakosken ja Lampaisen puolustuskikkoihin ja omaksuu ne nopeasti. Kaukalon reunalta "Jallun" ääni piiskaa miehiä yrittämään yhä uudestaan. Kiekko ammutaan voimalla päätyyn. Laitahyökkääjä syöksyy perään ja saa kumilaatan haltuunsa - tarkka syöttö siniviivalla seisovalle puolustajalle. Tämä sivaltaa lujan lyöntilaukauksen. Kiekko ponnahtaa veräjänvartijan suojuksista maalin eteen, missä keskushyökkääjä on jo valmiina. Nopea mutta rauhallinen rannevippaus, kiekko on maalissa. Ohlson on vihdoin tyytyväinen. Systeemi on iskostunut pelaajien aivoihin.

Oppeja käytiin vielä kokeilemassa Ruotsissa, missä ne havaittiin hyviksi. Toisen divisioonan joukkueet olivat vain suupaloja tamperelaisille. Ruotsin vahvimpiin kuuluvalle Leksanderille kärsittiin niukka kahden maalin tappio. Kaikki oli valmista kotoista sarjaa varten. Kun se pääsi alkuun, luisti TBK:n peli ja pistetili karttui. Vain yksi tasapeli oli rasitteena sarjan puolivälissä, viiden ottelun jälkeen.

Sarjatauon aikana kauden menestysjoukkueen vastustajaksi asettuu Länsi-Saksan mestari EV Krefeld. Saksalaiset ovat edellisenä iltana voittaneet Helsingissä HJK:n murskaluvuin. He ovat sangen ylimielisiä ja voitonvarmoja. Tamperelaisten kiekkopyhätön Koulukadun yleisö hiljenee seuraamaan vierailijoiden näytöstä. Tuota pikaa ovat numerot 2-0 saksalaisille. Joku huokaa pettyneenä. Mutta toinen erä on ollut TBK:n onnenerä koko kauden. Niin se on nytkin! Kotijoukkue tasoittaa, vieraiden konseptit sekoavat. Ottelu ratkeaa lopullisesti kolmannessa erässä: Ossi Kauppi nostaa yhden saksalaisen voimataklauksella yli laudoituksen, valkea lumi vain pöllähtää. Vieraat tulistuvat, yleisö hurraa ja isännät tekevät maalin, joka riittää voittoon.

Sarjan jälleen jatkuessa kaikki pitivät TBK:n lohkovoittoa varmana. Suosikkien peli meni kuitenkin pahasti takalukkoon. Kärsittiin tappio ja tasapeli, ratkaisu jäi viimeiseen ottelun varaan. Vastustajana oli Tampereen Pallo-Veikot, jolle TBK oli jo ennättänyt menettää pisteen. Aluksi keskittyminen meni hukkaan, sillä Koulukadulta ei löytynyt jäätä. Suojasäät olivat sen sulattaneet. Lopulta pakkanen kiristyi, jäätä syntyi. TBK voitti, tosin sangen haparoivan esityksen jälkeen.

Saman tien oli mielenkiinto palannut! TBK ei ole haavoittumaton. Toisen lohkon voittanut Tarmo päätti tiedosta rohkaistuneena jatkaa valtakauttaan. Pientä epävarmuutta aiheutti vain se, että joukkueen primus motor, Keijo Kuusela, oli hiihtoleirillä Lapissa ja siten poissa laskuista. Mutta kunnianhimoisesti halusivat "shakkipaidat" osoittaa, että ilman häntäkin voidaan menestyä. TBK:n nuorelle joukkueelle valmistautuminen mestaruustaistoon sen sijaan oli uutta. Voitonhalu oli kuitenkin voimakas. Se työnsi tieltään epämääräisen pelon. Aikaisemmilta vuosilta oli viisi pronssimitalia. Kaikki halusivat vaihtaa ne kultaisiin.

Mestaruusottelu lohkovoittajien kesken alkaa Hämeenlinnassa. Molemmat osapuolet ovat hermostuneita. Varmat maalitilanteet pilataan hätäilyllä, ensimmäinen erä päättyy maalittomana. Toisessa erässä TBK vapautuu ja tulosta syntyy. Numerot taululla alkavat vaihtua. Ykkönen, kakkonen ja kolmonen ilmestyvät yksi toisensa jälkeen kansan katseltavaksi. Kolmannessa erässä Tarmo saa rivinsä koottua, mutta voitto jää haastajille maalein 5-4.

Voittajat halaavat ja taputtelevat suurikokoista vaaleaa nuorukaista, joka on ratkaissut ottelun. Lauri Silván, reheväluonteinen kolossi, oli aiheuttanut ylipääsemättömiä vaikeuksia vastustajilleen. Oman maalin takaa vauhtia kiertäen hän kerran purjehti läpi koko Tarmon kenttämiehistön ja survoi kiekon väkisin vastustajan maaliin. Hyvää päivätyötänsä Silván täydensi maaliin johtaneella syötöllä.

Mutta mestaruus ei ollut vielä ratkennut. Vasta Tampereella pelattavan ottelun jälkeen voitaisiin sanoa ken on maassa parhain.

Tarmo aloittaa seuraavana iltana Koulukadulla tarmokkaasti ja johtaa ensimmäisen erän jälkeen, mutta TBK:n toisen erän taika tepsi jälleen. Vartaloharhauttajailmiö Erkki Hytönen luikertelee tasoituksen, Teuvo Takala laukoo voitto-osuman. Loppuvihellys soi. TBK:n pelaajat ja johtajat riemuitsevat. Ensimmäinen mestaruus on saavutettu, seuran nimi on piirretty ensimmäisen kerran mestaruusjoukkueiden luetteloon.


Mestarit 1953: Gösta Wangel, Pekka Pöntinen, Seppo Helen, Matti Lampainen, Erkki Hytönen, Lauri Silvan, Kalevi Hämäläinen, Teuvo Takala, Seppo Liitsola, Matti Leiniö, Kauko Koiso, Aulis Hirvonen, Kyösti Halme, Esko Luostarinen, Ossi Kauppi, Matti Rintakoski ja Veikko Kuula (pelaajia ei ole lueteltu kuvan mukaisessa järjestyksessä)

Ruokahalu kasvaa syödessä

Seuraavan kauden alkaessa joukkue päätti uusia edellisen vuoden tempauksensa. Mahdollisuudet ovat hyvät. Vain yksi muutos kokoonpanossa on tapahtunut. Maalin suulle luistelee uusi mies, maalivahtiseura TP-V:n ensimmäinen tuote. Voimakas ruumiinrakenne, resuinen lippalakki, rokonarpiset kasvot ja möreä ääni antavat katsojille harhaanjohtavan kuvan tulokkaasta. Esko Niemi ei ole kömpelö eikä helposti harhautettavissa. Hän on notkea. Hän on taistelija, torjuu vaikka poskella, vaikka otsalla, jos tiukka paikka tulee. Hän ohjaa puolustajien työskentelyä äänellä, joka kiirii kauas kiekkoareenan ulkopuolelle, lähikaduille asti.

Mutta TBK:n peli ei kulkenutkaan sarjan alkaessa. Heti toisessa ottelussa pelattiin tasan HJK:ta vastaan. Lohkon vahva yhdistelmä HPK siirtyi johtoon. Heikon alun jälkeen tuli otteisiin vähitellen puhtia, pisteen tuntuma hämeenlinnalaisiin säilyi.

Veri punnitaan Tampereella kärkiyhdistelmien asettuessa vastakkain. Kirpeä talvipakkanen ei estä tunteiden kuohumista 1950-luvun ehkä kuumimmassa ottelussa, jossa TBK hallitsee tilanteita. Varsinkin kauden kanuuna Teuvo Takala on omassa elementissään pyöritellessään Hämeenlinnan oranssipaitoja. Ottelun alkupuoli kulkee suhteellisen rauhallisesti, mutta sitten alkaa tapahtua: erotuomari ajaa näennäisen aiheettomasti Ossi Kaupin kahden minuutin jäähylle ja mätkäyttää hänelle heti perään kymmenen minuutin rangaistuksen. Yleisö tuohtuu, irtainta alkaa sataa tuomarin päälle. Hetken hämmingin jälkeen ottelua jatketaan. Päätössignaalin kaikuessa TBK:n voittonumerot 4-2.

Tappio on liikaa "Luiro" Salismalle, joka vihellyksen jälkeen koukkaa riemuitsevan Lauri Silvánin ylähuulen halki. Veri punaa jään, tuomari ei puutu asiaan. Matti Rintakoski katsoo velvollisuudekseen rangaista syyllistä. Hetkessä on TBK:n pelaajien rykelmä muodostanut piirin Salisman ympärille. "Rinulin" pelikäsineet lentävät jäähän. Iskujen läjähdykset kaikuvat katsomoon. "Luiro" tunkeutuu pois piirityksestä, luistelee jäältä hymyillen ylväästi kuin muinaisen Kreikan olympiasankari.

Tunkeutuessaan pukusuojasta ulos Salisma joutuu nostamaan kätensä suojakseen, hurjistunut yleisö on lynkkaustunnelmissa. Hämeenlinnalaisten mailat katoavat välikohtauksessa. "Luiro" kävelee tyynen rauhallisesti kohti autoa yleisön muodostamassa "kunniakujassa". Sankat ihmismuurit ympäröivät pelaajien auton, pitävät kiinni sen puskureista ja nostavat takapyörät ilmaan. Apuun rientävät poliisit ovat voimattomia. Lumipallot ja jääkokkareet osuvat virkavallan karvahattuihin ja siirtävät sen huomion pois autosta. Lopulta tilanne laukeaa. Mutta vielä puoli tuntia ottelun jälkeen harhailee HPK:n maalivahti täysissä pelivarusteissa Aleksanterin kirkon puistossa ja kyselee onnettomana tietä rautatieasemalle...

Jokavuotisen sarjatauon ajaksi hankki TBK Suomeen italialaisjoukkueen, Diavoli Rossi Nerin, jonka pelaajista suurin osa oli kanadalaisia ammattimiehiä. Joukkue oli herättänyt Ruotsissa suurta huomiota sekä hyvällä pelaamisellaan että omalaatuisilla tempuillaan. Hämeenlinnasta kantautuivat Tampereen ottelun aattoiltana tiedoksi ainoastaan vieraiden voittonumerot 10-2. Mutta ottelun jälkeisenä aamuna soittaa Tarmon kiekkopäällikkö Eino Rantala hätääntyneenä Jarl Ohlsonille Tampereelle ja kertoo 400 markan ylimääräisestä laskusta. Italialaiset olivat ottelun jälkeen ruokailleet Hämeenlinnan Seurahuoneella, joku kuumaverisistä pelaajista oli potkaissut ravintolabasistin soittopelin alkutekijöihinsä. TBK lähetti rahat matkaan pahoin aavistuksin. Seuraavana iltana pelasivat "puna-mustat paholaiset" Tampereella...

Vaikka TBK muodosti maajoukkueemme rungon, olivat sen pelaajat kuin oppipoikia. Vain ajoittain tosissaan pelannut Diavoli voitti 5-0, vaikka isännät yrittivätkin kaikkensa. Pelätty jälkiepisodi näyteltiin jälleen ruokailun yhteydessä. Italialaisten illastuspaikka oli kunnianarvoisa Tampereen Ruotsalainen Klubi. Eräs pelaajista lainasi suolakupin pöydästä, jossa istui suuren teollisuusyrityksen harvahiuksinen johtaja. Lainaaja havaitsi johtajan heikon hiuksenkasvun, sirotti suolaa hänen päälaelleen, hieroi sitä antaumuksella ja totesi lohduttavasti, että kyllä se pian kasvaa. Ohlsonilla oli täysi työ rauhoittaa loukattua johtajaa.

Sarja jatkui, yllätyksiä ei syntynyt. TBK joutui tosin vielä uusimaan lohkovoitosta HPK:n kanssa, mutta tunteet olivat lauhtuneet. TBK selvisi loppuotteluihin ja nujersi helposti toisen finalistin Karhu-Kissat. Kausi muodostui kokonaisuudessaankin menestykselliseksi. Seuran nuoret valtasivat isoisten innoittamina A-junioreiden mestaruuden. Parhaimmillaan pukeutui leijonapaitaan kahdeksan TBK:n edustuspelaajaa. Pelityyli oli voimakas, vaikka joskus otteita värittivätkin tarkoitukselliset show-temput. Teknillisistä yksilöistä ehkä johtui, että joskus sorruttiin aivan päättömään sooloiluun, mikä oli joukkueen suurin heikkous.

Kauden päätteeksi TBK teki menestyksellisen otteluturnauksen Länsi-Saksaan ja Hollantiin. Niin show-joukkue kuin TBK olikin, sai se kiertueella maistaa, millaista on pelata heikompia vastustajia vastaan Keski-Euroopassa. Haagissa pelatussa turnauksessa olivat miehet jopa loppua kesken. Parhaimmillaan makasi pukukopin lattialla kuusi enemmän tai vähemmän loukkaantunutta tamperelaista. Takalan kohtalo oli ikävin: häneltä nappasivat vastustajat ottelun tuoksinassa päänahan auki. Yksi tamperelainen viihtyi tässäkin seurassa: "Ekku" Hytönen käytteli tuloksellisesti koko kikkavalikoimaansa ja antoi takaisin, minkä ehti.

Ei kahta kolmannetta,

tuumivat seuran johtomiehet syksyllä 1954, kun uutta kautta odoteltiin. Kotikaupungin maineen puolustaminen oli saanut muutenkin uutta kantavuutta, sillä Ilves oli edellisenä keväänä pudonnut sarjaa alemmaksi.

Ensimmäisiä jääharjoituksiaan TBK piti Sorsapuiston kaukalossa. Kentän laidalle oli tavan mukaan kokoontunut joukko lähiympäristön pelaajanalkuja. Rytmikkäästi luistelevan TBK-ketjun kärjessä otti jäähän tuntumaa vaalea, pystytukkainen pelaaja, jonka kaikki pikkupojat heti tunsivat. Yrjö Hakala oli palannut kotikaupunkiin kahden vuoden vierailultaan HPK:n riveissä. Hän ei ollut enää valinnut Ilvestä, vaan nyt oli oman joukkueen nimi TBK.

Hakalan takana luistelivat kaikki vanhat mestarit in corpore. Kova kilpailu oli karsinut useimmat juniori-ikäiset yrittäjät. Ilman uutta verta ei joukkue kuitenkaan jäänyt. Rotevarakenteisen Esko Luostarisen yksinpuhelu "Syötä Sulpille, Sulppi tekee maalin" tuli pian tunnetuksi päätykahinoissa. Simo Liimataisen tyylipuhtaat istumalihastaklaukset puolestaan saivat aikaan vaikeita tasapainohäiriöitä rutinoituneissakin pelaajissa.

TBK:n valmennusrengas sijoitti Hakalan ketjutovereiksi Teuvo Takalan ja Seppo Liitsolan. Veto osoittautui yhdeksi parhaista koko kautena. Vahvana pidetty Länsi-Saksa sai kolmikon voiman ensimmäisenä. Tampereella tammikuun 12. päivänä 1955 pelatussa maaottelussa se hankki Suomelle yllättävän tasapelin 2-2. Mestaruussarjan alettua tammikuussa oli ketju aivan ylivoimainen pideltävä vastustajien puolustukselle. Ka-Ku-Ti alkoi olla historiaa. Uudet miehet olivat vallanneet unelmatrion paikan.

Monivuotisille tavoilleen uskollisena joukkue pelaili alussa melko sekavasti. Yhteispeli onnahteli, sillä sooloilu rehotti jälleen. Kaiken lisäksi joukkueen vahvimpana osana pidetty rautapuolustus oli melkoisesti ruosteessa. Pistemenetystä ei tarvinnutkaan odottaa pitkään. Jo toisessa ottelussa HJK ja lumimyrsky olivat tylyjä isäntiä. Pääkaupunkilaiset veivät pisteen tuloksella 2-2. Liekö tämä ollut ärsyke, mutta toista kertaa ei TBK haksahtanut. Se ei hävinnyt sarjassa yhtään ottelua. Ainoaksi tahraksi jäi Hesperian kamppailu. Loppuotteluissa ei Turun Palloseuralla ollut nokan koputtamista. Arvokkaan hillitysti tamperelaiset sovittelivat palkintoaan kapteeninsa Matti Rintakosken käsivarsien varaan. Riemunkiljuntoja ei kuulunut, pelaajat olivat jo tottuneet vastaanottamaan mestaruusmitaleja.


Mestarit 1955: Esko Niemi, Kauko Koiso, Simo Liimatainen, Esko Luostarinen, Ossi Kauppi, Matti Rintakoski, Yrjö Hakala, Aulis Hirvonen, Matti Leiniö, Seppo Liitsola, Teuvo Takala, Lauri Silvan, Erkki Hytönen, Seppo Helen ja Matti Lampainen (pelaajia ei ole lueteltu kuvan mukaisessa järjestyksessä)

Yli puolet joukkueesta matkasi sarjan jälkeen MM-kisoihin Krefeldiin Länsi-Saksaan. Useimmat olisivat kisojen jälkeen mielellään unohtaneet koko turnauksen, sillä Länsi-Saksassa iskettiin joukkueemme maan rakoon. Warwickin veljekset Grant, Bill ja Dick sekä Vsevolod Bobrov esikuntineen eivät antaneet armoa. Leijonat kykenivät kukistamaan vain taidoissa alaspäin luisuvan Sveitsin. Kaltoin kohdeltiin myös pelaajia. Seppo Liitsolan jalka rusikoitiin poikki, mies sai maata pari kuukautta Kölnin sairaalassa. Joltain murtui nenä, toiselta meni hampaat. Leijonapaitaiset olivat tyytyväisiä, kun pilli soi viimeisen kerran. Kauden urakka oli ohi, mutta ei kaikilta...

Maaliskuu alkoi olla lopuillaan, mutta Hämeen piirimestaruus on ratkaisematta. Kiistakumppanit Ilves ja TBK ovat erilaisissa lähtöasemissa: edellinen on pelannut historiansa ainoan kauden Suomisarjassa ja noussut juuri takaisin isoisten joukkoon, jälkimmäinen taistellut huipulla ja peliväsymyksen vallassa.

Ottelu ei pahemmin yleisöä kiinnosta, ei pelaajiakaan. Ilves laukoo viisi maalia, TBK vain yhden. Velttovauhtinen peli jatkuu yksitoikkoisena. Aikaa on jäljellä kahdeksan minuuttia. Silloin unelias tunnelma räjähtää valtavaksi ukonilmaksi. Kauden aikana piinatut hermot eivät enää kestä. Ne napsahtavat poikki voimalla, jonka mainingit vellovat kauas Koulukadun ulkopuolelle.

Hytönen on vimmastunut Ilveksen Juhani Ruususeen ja sivaltaa nyrkillä häntä leukaan. Tuomari ei huomaa tapausta, Hytönen jää rangaistuksetta. Ruususen joukkuetoveri Heikki Salminen tulistuu. Hän kaataa Hytösen ja työntää tämän maalin sisään. Hytönen kömpii verkosta ja on salamana jalkeilla antaen samalla mitalla takaisin. Tapahtumat on havainnut puolustajan tontiltaan Matti Rintakoski. Hän kiitää poikki koko kentän, työntää Hytösen sivuun ja rankaisee Salmista omalla tavallaan. Salminen horjuu Rintakosken iskuista, väliin rientänyt tuomari pelastaa "Vispari-Hessan" kanveesista.

Tilinteon hetki koittaa. Salminen ja Hytönen saavat kaksi minuuttia. Salminen luistelee jäähyaitioon. Hytönen empii pitkään, mutta on lopulta valmis seuraamaan. Rintakosken tuomio on kymmenen minuuttia. Hänellä ei ole aikomustakaan lähteä istumaan penkille. TBK:n pelaajat neuvottelevat johtajiensa kanssa. He pitävät Rintakosken rangaistusta kohtuuttomana. Yksimielisyyttä ei synny. Aika kuluu ja tuomari hermostuu. Hän antaa uhkavaatimuksen, jonka kuuluttaja toistaa: - Elleivät Rintakoski ja Hytönen mene minuutin kuluessa suorittamaan rangaistustaan, ottelu lopetetaan.

Pelaajat ovat kahden vaiheilla, mutta johto pysyy kovana. Ei lopputervehdyksiä, ei kättelyä. Pelaajat kokoavat varusteitaan, hämmentynyt yleisö poistuu katsomoista. Ottelu on päättynyt kestettyään kaksi erää ja 12 minuuttia.

Tapahtunutta puitiin pitkää Jääkiekkoliitossa. Seuraamukset kohtasivat ankarimpina "Jallu" Ohlsonia. Hänen saamansa vuoden toimintakielto oli ankara isku myös seuralle. Rintakosken pelikielto kesti seuraavan tammikuun loppuun. Hytönen pääsi varoituksella. Asia oli loppuun käsitelty. Lopussa oli myös TBK:n osa jääkiekkoilumme huipulla. Kesällä hävisivät kirjaimet mestareiden peliasuista. Uusi symboli, kaksiteräinen kirves, kertoi vastustajille, että iskukyky ei ollut heikentynyt, päinvastoin. TBK:n kunniakkaiden perinteiden vaaliminen tuli Tapparan tehtäväksi.

Jyrki Otila