Ajatuksia Tampere cupista

Tämän vuotinen Tampere cup on nyt pelattu ja voittaja löydetty. Viimeiseen pariin vuoteen tämän vuotinen Tampere cup herätti Tapparan kannattajien keskuudessa eniten ajatuksia. Mika Saarisen peluuttaminen ja ketjukoostumukset saivat kovaa kritiikkiä osakseen. Samoin kovaa keskustelua käytiin siitä, kuinka hyvin Tapparan pelin pitää sujua tässä vaiheessa kautta. Tapparan huonosta alusta huolimatta turnaus tarjosi nautittavaa kiekkoa kaikkina neljänä päivänä.

1. Kärpät

Kärpät otti ansaitusti Tampere cupin voiton. Se oli selkeästi turnauksen paras joukkue eikä muille jäänyt jossiteltavaa. Kärpät teki turnauksessa todella näyttäviä maaleja ja puolusti hyvin. Kärppäpelaajien seuraamista vaikeutti selästä puuttuvat nimet ja pelaajien pelinumerot eivät täysin vastanneet turnausohjelmassa olleita. Vaikeuksista huolimatta 2 pelaajaa kyllä piti huolen siitä, että heidän nimensä ja numeronsa muistetaan. Numerolla 90 pelannut Janne Pesonen erottui selvästi kentällä. Pekka Saarenheimo (12) ei ehkä erottunut pelin aikana yhtä selvästi, mutta tulostaululla miehen nimi viihtyi hyvin Kärppien maalien yhteydessä. Mielenkiintoista nähdä, kuinka herrat pärjäävät, kun liiga alkaa.

Kärpät-Hpk 4-0
Tappara-Kärpät 0-5
HV71-Kärpät 1-3
Kärpät-Ilves 6-1

2. Ilves

Ennen turnausta kirjoittelin, että tämä on Risto Jalon näytönpaikka. Viimeisen pelin selvästä tappiosta huolimatta Ilves onnistui turnauksessa hyvin ja ensi kausi näyttää Ilveksen kannattajien kannalta paremmalta. Valmennukselle on annettu tarpeeksi vapaat kädet ja jälki näkyy kaukalossa. Näyttäisi siltä, että paikallispeleissä on ensi kaudella enemmän mielenkiintoa kuin parina viime vuonna.

Ilves-Luulaja 5-1
Hpk-Ilves 1-5
Ilves-Tappara 4-3 ja.
Kärpät-Ilves 6-1

3. HV71

Jätti aika vaisun kuvan itsestään. Ensimmäisessä ottelussa rankaisi kyllä kylmästi Tapparan virheistä ja pelasi hyvin myös Kärppiä vastaan. Torstain ottelussa Luulajan piti olla helppo suupala, mutta toisin kävi. HV71 ei saanut murrettua Luulajan hyvää taktiikkaa kakkoshallin pienemmässä kaukalossa. Revanssin Luulajasta se sai lauantain pronssiottelussa ykköshallin isossa kaukalossa. Jani Hassisesta jäi aika vaisu kuva ilmeisesti ylisuurten odotusteni takia. Maalivahti Bo Ahlin torjuntatyyli vaikutti tänäkin vuonna hiukan omintakeiselta, mutta kai HV71:llä joku syy on roikuttaa häntä mukana. HV71:llä oli oma faniryhmä mukana, joka piti varsin mukavaa elämää katsomossa. Tosin tuntui siltä, etteivät ne kannustukset sen ihmeellisempiä olleet kuin Tapparan C3:ssa.

Tappara-HV71 0-5
HV71-Luulaja 1-4
HV71-Kärpät 1-3
HV71-Luulaja 2-1

4. Luulaja

Tuntui viihtyvän kakkoshallin pienessä kaukalossa, jonne ilmeisesti sen taktiikka sopi paremmin. Melko vähän ruotsalaista kiekkoa tuntevan silmissä Luulajan nimilista ei kauhean vakuuttavalta vaikuttanut eikä turnauksen aikana juuri kukaan noussut ylitse muiden. Tuukka Mäntylää tuli tietysti seurattua. Hyökkäjistä jäi mieleen numerolla 10 pelannut Linus Fagemo ja 18 Thomas Berglund. Berglund on jopa Mäntylää pienempi kooltaan, mutta sitkeästi hän taisteli kaukalossa Mäntylän tavoin. Joukkue oli kuitenkin aika mitään sanomaton.

Ilves-Luulaja 5-1
HV71-Luulaja 1-4
Luulaja-Hpk 3-1
HV71-Luulaja 2-1

5. Tappara

Tappara aloitti turnausurakkansa ruotsalaista HV71 vastaan. Liikkeellä oltiin kokeilujoukkueella. Mukana oli useita junnuja ja tryout-pelaajia useamman kokeneemman pelaajan huilatessa. Mika Saarinen kokeili muutamia aika erikoisiakin ketjuja ottelussa. Asia josta kaikki eivät pitäneet, mutta saattaa olla pelaajien motivaation kannalta ihan hyväkin asia. Yli- ja alivoimissa peluutettiin paljon näyttöjä antavia pelaajia, joista osalla on todella vähän liigakokemusta. Mielestäni se ei voinut olla näkymättä lopputuloksessa. Vanhojen tutkaparien kokoamisella ei ole kiirettä. Osa tutkapareista on ollut kasassa jo pidempään ja yhteisen sävelen löytyminen tuskin vie kauaa. Sen sijaan yksittäisen pelaajan motivaation kannalta voi olla hyvä välillä vaihtaa pelipaikkaa ja ketjukavereita.

Ensimmäisen päivän pelien perusteella odotukset eivät olleet kauhean korkealla ennen toista ottelua. Tappara oli lisäksi liikkeellä keskiviikon kaltaisella kokeilujoukkueella. Ennakkoon tuntui olevan lähinnä kyse siitä, kuinka suuri tappio on vielä siedettävä. Aivan pahimmat kauhukuvat eivät kuitenkaan toteutuneet.

Kolmas peli näytti jo selvästi menevän Ilvekselle, kunnes Tappara sai lopulta maalitilin turnauksessa auki. Tappara sai taisteltua pelin vielä jatkoajalle, mutta Ilves korjasi potin.

Vaikka Tappara voitti neljännen pelin, niin ei kannata olla huolissaan. Nämä ovat vain harjoitusotteluita, joukkue on treenannut kovaa ja valmennus testasi ketjukoostumuksia. Tiukoista loppunumeroista huolimatta Tapparalla ei pelin lopussa ollut suuria vaikeuksia säilyttää johtoaan.

Tappara-HV71 0-5
Tappara-Kärpät 0-5
Ilves-Tappara 4-3 ja.
Tappara-Hpk 2-1

6. Hpk

Joukkue oli yllättävän vaisu. Hyökkäjistä ainakin Vladimir Vujtek ja Jukka Voutilainen taisivat puuttua kokonaan. Maalivahtikaksikko Joni Puurula ja Rob Tallas pelasivat turnauksen puoliksi. Aika vaisun kuvan Rob Tallas jätti itsestään. Hänellä lienee vielä menossa totuttelujakso uuteen kaukalon kokoon. Hän pelasi Hpk:n ottelut ykköshallin isommassa kaukalossa.

Kärpät-Hpk 4-0
Hpk-Ilves 1-5
Luulaja-Hpk 3-1
Tappara-Hpk 2-1

Turnauksessa huomasi hyvin, ettei Tapparalla ole yhtään todellista huippujunioria. Kaikilla on vielä tekemistä liigavauhtiin pääsemisessä. Toisaalta esille tuli myös Mestiksen ja SM-liigan välinen tasoero. Liigaan tulevilta Mestispelaajilta on aivan turha odottaa mitään ihmetekoja. Esimerkkeinä Jäske ja Pukka. Riittävätkö kaksi jäljellä olevaa harjoitusottelua supistetulla ringillä kuvioiden hiomiseen? Turnauksen ehdottomasti parasta antia oli kuitenkin kavereiden tapaaminen kesän jälkeen. Kiitokset kaikkien niiden tilaisuuksien järjestäjille ja osallistujille, joihin minun oli mahdollisuus 4 päivän aikana osallistua.

JH75

(kuvia klikkaamalla saat suuremman)
kuvat © Ilkka Virjo