Jukka Rautakorpi, Tapparan avain uuteen menestykseen

Tapparan valmentaja Jukka Rautakorpi on luotsannut Tapparan taas mitalikantaan. Jukka on julkisuudessa saanut paljon monenlaista "kuuluisuutta". TFC kävi kuulostelemassa näin kesän kynnyksellä, mitä Jukalle kuuluu.

Jukka viihtyi TFC:n väen kanssa niin pitkään ja kertoi monenlaisia juttuja, että päätimme jakaa jutun osiin. Tässä ensimmäisessä osassa kertoilemme hieman Jukan taustoja ja hänen "ajautumisestaan" valmentajan ammattiin.

Jukka Rautakorpi on syntynyt Kauhajoella, mutta on nuoruutensa asunut Keuruulla ja Jyväskylässä. Kotona perheeseen kuului kolme veljestä, jotka kaikki viihtyivät kiekon parissa. Jukka oli nuorin veljeksistä ja vanhin veli oli jopa divisioonatason pelimies. Jääkiekon jaloon peliin Jukka tutustui kaveripiirinsä kanssa, mutta yhdessä harrastettiin ahkerasti myös muita lajeja. Erilaiset pallopelit ja erityisesti yleisurheilu oli voimaakkaasti mukana, mutta teini-iässä jääkiekko oli se joka vei mennessään. Jukka pääsi pelaajana aina kakkosdivisioonatasolle. Jukan pelipaikka oli hyökkääjä. Hän jatkoi pelaamista aktiivisesti aina 25-26 ikävuoteen asti.

"Ammattimaisuudesta ei silloin voinut paljon puhua. Siihen aikaan tää systeemi kuitenkin oli selkeempi, oli liiga ja sitten 1. ja 2. divisioona. Joukkueita liigatasolla oli vähemmän ja kilpailu pienempää. Joku saattoi silloin vielä siirtyä suoraan kakkosdivarista liigaan."

Nykyisin Jukka asustelee Viialassa vaimon ja viime vuoden playoffien aikaan syntyneen poikansa kanssa. Perheeseen kuuluu myös koira. Jukalla on myös edellisestä liitostaan kaksi tyttöä. Vaimo käy myös mielellään peleissä ja tietää, mitä Jukalta odotetaan.

"Vaimo entisenä huippu-urheilijana ja Suomen mestarina pika-aidoissa tietää joskus liiankin hyvin, mitä tää vaatii. Koko perhe on hyvin lähellä urheilua ja kaikki on paikalla hallissa."

Valmentajan työ ei nuorena Jukkaa kiinnostanut. Kipinä valmentamiseen sai alkunsa 80-luvun joukkueita seuratessa.

"Kun näki miten karmeeta se touhu Heinolassa divisioonatasolla oli, pelaajia ostettiin ja myytiin ja rahaa hukattiin. Urheilu oli sivuseikka. Silloin tuli ajatuksia, että mitä muuta tämä juttu voisi olla, jotain hieman järkevämpää."

Jukka siirtyi myöhemmin opiskelemaan Jyväskylän Yliopistoon liikuntatieteelliseen ja siellä ajatus valmentamisesta sai lisäpontta. Oppeja haettiin, paitsi koulun penkiltä, myös käytännön töistä junnuvalmentajana. Siellä idea valmentamisesta syveni.

"Jyväskylässä valmensin samaan aikaan koko ajan junnuja ja sinä aikana usko omaan tekemiseen alkoi kasvaa."

Jukan perusfysiologian ja organisoinnin opeista on ollut paljon hyötyä nykyisessä ammatissa, kuten muistakin Jyväskylän aikaisista opeista. Päättötyönsä Jukka teki tutkien ja opiskellen itse peliä: pelin taktiikka ja mahdollisuudet tulivat tutuksi. Samalla hän teki töitä puolitoista vuotta Kilpaurheilun Tutkimuskeskuksessa, joka usein liitetään viime aikojen doping-tapahtumiin. Jukkaa tämä mustamaalaaminen ei kuitenkaan hetkauta.

90-luvun puolivälissä Jukalle tarjottiin mahdollisuutta lähteä valmentamaan 16-vuotiaiden maajoukkuetta. Aisapariksi tarjottiin muutamia mahdollisia halukkaita.

"Kari Makkosen nimi tuli esiin liiton puolelta ja hain sellaista jolla olisi erilainen tausta kuin mulla. Hän oli avustavana valmentajana liigassa silloin. Makosta mulla oli hyvä kuva. Hänellä oli huippupelaajan tausta, mutta hän oli tosin valmentanut myös B ja C-junioreita Porissa."

Herrat tarttuivat tilaisuuteen ja yhä jatkuva yhteistyö alkoi. He kävivät läpi yhdessä neljä ikäkautta junnumaajoukkueen kanssa.

Omaa tietään valmentajaksi Jukka pitää kivikkoisena verrattuna moneen niin sanottuun huippupelaajaan, joka saa suoraan mahdollisuuden aloittaa valmennuksen huipulta. Itse hän on joutunut taistelemaan tiensä huipulle ja todistamaan osaamisensa. Samalla myös usko omaan osaamiseen on kasvanut.


JJ69





Pelissä Rautakorpi elää vahvalla tunteella










Jukan peliuran tilastoja löytyi kaudelta 88/89, jolloin hän 35 pelissä teki 16 maalia ja antoi 31 maaliinjohtanutta syöttöä, eli 47 pistettä KeuPa HT:n riveissä, II-divisioonassa. Rangaistuspenkkiä hän kulutti reilut 3 erää, eli 66 minuuttia.















Martin Saarikangas ja Urpo Helkovaara ojentamassa Janne Ojaselle runkosarjan voiton merkiksi Harry Lindbladin muistopalkintoa. Runkosarjan voitto on Rautakorven tähänastisen valmentajauran suurin saavutus.





kuvat: Mika Hakala/TFC 2002