Porvari
Tapparamies keskellä Kärppäaluetta ei ole harvinaisuus, mutta toki hieman erikoista. Mitä
lapsena oppii, sitä suotta on alkaa kyseenalaistamaan vanhempanakaan. Kärppien pitkä divaritaival
piti Tapparan pelit kaukana etelässä, mutta nykyisin niitä näkee jo Suomi-neidon kainalossakin.
Ikä, asuinpaikka?
26, Oulu
Mistä juontaa nimimerkkisi juuret?
Joskus 70/80-luvun taitteessa oli limukkapulloja, joissa oli tuulettavan jääkiekkoilijan kuva, isä vakuutti
että se oli Jukka Porvari. Tämä onkin ensimmäinen selkeä muisto jääkiekosta, josta siis juontuu tämä minun
nimimerkkinikin. Jälkeenpäin olen kuitenkin kuullut, että pullon kyljessä oli kai joku anonyymi kiekkoilija,
mutta silloin meni täydestä.
Miten sinusta tuli Tapparafani?
Suvussa tämä on kiertänyt. Jossain vaiheessa pikkupoikana olen äidiltä saanut mahtikäskyn, että Tapparaa
kannatetaan ja äitiähän tunnetusti totellaan aina (ainakin tässä asiassa). Jossain vaiheessa kasvatuksessa
on kuitenkin tullut jokin häiriötekijä, koska velipoika kannattaa Ilvestä.
Kuinka usein käyt peleissä?
Nämä minun kotipelit tietysti (Kärpät-Tappara) tulee käytyä, siihen päälle 2-3 pyhiinvaellusmatkaa Hakametsään
runkosarjan aikana. Playoffit välieristä lähtien mahdollisuuksien mukaan kaikki.
Kävit viime kevään playoffit katsomassa, paljonko meni rahaa ja mitä perhe tuumasi?
Kyllähän sitä rahaa paloi, mutta kyllä kannatti. Suurin voittaja taisi olla kyllä VR, sen verta tuli siihen
pariin viikkoon junalla ajeltua, jos käyttää Alivaltiosihteerin välimatkataulukkoa, niin 7 kappaletta
Paasilinnan teoksia tuli junassa istuttua. Majoituspuoli onneksi järjestyi ihan kaverien poikamiesbokseista,
mutta maksaahan tuo eläminenkin jonkin markan aina. Olutta, roskaruokaa ja olutta.
Niin, kun ilmoittaa lähdöstään tarpeeksi lyhyellä varoitusajalla, niin ei siinä suurta riitaakaan saa
aikaiseksi. Vaikka eipä tuo vaimo hennonut kieltääkään, totesi vain jotain miesten hulluudesta…
Sinullahan on jälkikasvuakin, onko kasvatus onnistunut "oikeaan" suuntaan?
Tytär (4 vuotta) leikkii joskus leikkiä, jossa minä olen Ilves ja hän Tappara. Siinä tytär työntää minua
ympäri asuntoa ja välillä toteaa, että "taas Tappara antaa Ilvekselle kyytiä!" Mistä lie tuollaistakin kuullut...
Kuka on suosikkipelaajasi?
80-luvulla suosikki oli Timo Susi ja 90-luvulla Timo Jutila. Nykyisistä pelimanneista ehdotonta suosikkia on
vaikea valita, Barkovin peli on aina ollut miellyttävää katseltavaa.
Kumman valitsisit jos vain toisen saisi: Tapparan Suomen mestaruuden, vai Suomen Olympiakullan?
Tappara vs MM-titteli olisi ihan selkeästi Tapparalle. Tämä on jo aika paha, siinä määrin harvinaista herkkua
tuo olympiakulta olisi, väitän kuitenkin, että Tapparan mestaruus saisi minut varmemmin kadulle juhlimaan.
Mikä vastustaja on mielenkiintoisin?
Mistä lie johtuu, mutta Jokerit -matsit kiihottavat mieltä aina eniten.
Mitä kävi mielessä kun ratkaiseva finaali ratkesi viime keväänä?
Tyhjä olo oli, päässä ei liikkunut mitään. Harmitti, mutta silti oli tyytyväinen hopeaan, olisivatko nämä nyt
ne ristiriitaiset tunteet.
Oletko ollut kultajuhlissa mukana?
Ensimmäistä kertaa näin Tapparan livenä keväällä -88, kyseessä oli 5. ottelu playoffeissa Lukkoa vastaan. Että
hyvin alkoi Hakametsässä vierailut kohdallani, sen jälkeen olikin muutama vuosi Tapparallakin melko ankeaa,
mutta koskaan ei sokea usko uuteen nousuun mennyt ja nythän ollaan taas tilanteessa, jolloin Poika saattaa
palata takaisin kotiin.
Mitäs netissä puuhaat? Suosikkisivuja?
Tappara-aiheisia sivujahan tuota tulee lueskeltua ja sitten nämä pakolliset OnLine-sanomalehdet, jotka vähänkin
urheilulle haiskahtavat. IRC:ssä sitten tuleekin roikuttua ihan liikaa.
Mitä lukee fanipaidan selässä?
Jutila, #7. Taitaa olla kaudelta 94-95. Ruma on (keltaista ja vihreää mainoksissa). Sopii imagoon.
Oletko itse pelannut kiekkoa?
Ainoatakaan virallista peliä en ole pelannut. Nuorena miehenä tuli kaukalolla kuitenkin melkein päivittäin
pyörittyä.
Uskotko ufoihin?
Haluaisin uskoa, että älyllistäkin elämää edes jossain olisi.
| |

"pistäs pois se kamera"

alkuperäinen Porvari

Vielä on Roosa-tyttären fanipaita liian isoa kaliiberia...

...mutta elämän arvot ainakin kohdallaan!
|