Kanny Mat ko kat karat katol!

Tällä etäisesti suomea muistuttavalla murrekielellä lausuttuna Kaipaisen Matin, tuon huomattavan paljon ärsyttävyys- ja pääverisuontenrasituskerrointaan laskeneen entisen Ilves-inhokin, entisen seuran ahdinko saa ihan uusia ulottuvuuksia.

Toisaalta se tosiasia, että tämä on ehkä ainoa raumlais-tyyppinen jaaritus, josta minulla on edes etäisesti aavistusta, saattaa Matti Kaipaisen katolla juoksemisen aivan uuteen valoon.

Enemmän jääkiekkoon ja vähemmän Espooseen - ja erityisesti synkän marraskuun loppuun osuvasti liittyen - ganaalin rannalta saapuu silmälasipäisen Kojakin näköisen valmentajan johdolla iloisen keltaisiin valohoitopaitoihin pukeutuva Rauman Lukko, joka herättää kunnioitusta ainakin allekirjoittaneessa ennakkoluulottomalla nuorisotyöllään sekä hurjalla yrityksellään.

Hattua täytyy nostaa myös Lukon vierastyöläisille, joiden käsitys suomen kielestä täytyy olla ainakin hieman omalaatuinen, ellei suorastaan vääristynyt.

Erityismaininnan ansaitsee riemukkaasta nimestään Herra Cipolla, joka Italiassa yleensä pilkotaan kyynelsilmin pastakastikkeen sekaan.

Tappara löysi kauan kadoksissa olleen voittamiskykynsä sekä tutun kahvauskitinän hieman yllättäen Espoosta, maamme jääkiekkoskenen Mikko Alatalosta, joka lahjoitti pisteet Tampereelle vasta jatkoajan jälkeen.

Lukko on ehkä pitsialuspöksyjen ohuen etumustan verran hiipunut hurjasta alustaan, mutta tarjoaa luultavimmin itseluottamustaan ja maalintekotaitoaan etsiskelevälle Tapparalle kelpo vastuksen, ainakin noin kahden maalin verran. Tapparan maalien lukumäärä on kiinni lähinnä siitä, onko kentälle ujutettu jääpallomaalit vai tavalliset kiakkomaalit.

Pitkästä aikaa valoa kajastaa myös Tapparan maalille, jossa Mika Lehto on esittänyt parantuneita otteita viime peleissä.

Erikoisuutena illan pelissä nähdään harhautus, joka ei ole järkyttävää tuuria.

muaddib