mr icehockey

Jälkipeleissä viikon kirjailija-palkinnon kuuluisi jo pysyvästi jäädä mr icehockeyn kaappiin, ainakin jos kirjainten määrässä lasketaan. (Eikä hän pettänyt haastattelussaankaan.) Huumoria tirsuvat kirjoitukset haahuilevat aiheesta toiseen, nopeammin kuin kerkiää "kahva" sanomaan. Juuri kun Mr I:n ideasta on saamassa kiinni, hän pudottaa sinut uudestaan.




Ikä, asuinpaikka?

31.7, Vantaa

Miksi Tappara?

Tappara on lapsellisen aidosti sanottuna sydämeni valinta. Oman osansa tuohon "sydytykseen" antoi varmasti myös se 70-luvun menestysaalto joka lainehti juuri silloin korkealla, kun nuori Mr I otti niitä ensikosketuksiaan jääkiekon kiehtovaan maailmaan ja innostui tuon vauhdikkaan kumiviihteen seuraamisesta jopa siinä määrin, että itsekin kiihkoissaan tokaisi kerran luistimet jalassaan bambimaisesti jäällä horjuen, että "täältä tulee Jukka Porvari!"
Se porvarius tosin tyssäs ku munanlento seinään, kun yks ylempiluokkalainen tokas siihen kylmän totuuden: "et sä mikää Porvari oo, ethä sä osaa ees luistella!"

Tappara edusti silloin ja on aina edustanut sitä meikälle tärkeää reilua henkeä, ja olihan se Tappara-logokin niin vietävän iskevä, että niin vaan Tappara nappas sen pienen pojan mukaansa ja on pitänyt vuoristoratakyydissään tähän päivään asti ja tulee pitämään hamaan hautaan saakka.

Ja onhan silläkin oma tekemisensä, kun asuin vielä silloin pienessä ja idyllisessä kylässä, jossa isoimman otsikon lehdestä valtas suurin piirtein se, kun kylän vanhin kaatui pyörällään ympäripäissään ojan pohjalle ja sai laastarin nenäänsä, elikäs omaa menestyvää jääkiekkojoukkuetta tyyliin Tesjoen Tyrmäys ei todellakaan ollut, niinpä suosikkijoukkuetta oli lähdettävä hakemaan muualta, ja sielläpäin tuo faniuden suuri kahtiajako meni nimenomaan Tapparan ja HIFK:in kesken.

Elämänasenteesi on silmiinpistävän positiivinen. Mikä on salaisuutesi?

Jos kertoisin sen, se ei kai olisi enää salaisuus. Siis ei pitäisi kertoa, mutta juuri siksi kerronkin. Paskat mulla mitää salattavaa oo!

Siis kyllähän meikän iloisuus kumpuaa aika pitkälti noista Karjalan geeneistä. Meikän rakas mummokin on jo 80-vuotias mutta niin pirtsakka hymytyttö yhä, että hää takuulla vetäis satametriä alle 30 sekunnin ja ilman sitä evakkorekee perässään jopa alle 20 sekan.

Mutta onhan se myös niin ainakin meikän kohdalla, että ilman koettuja suruja ei sais niin paljoa ilostakaan irti, että siis oon jotenkin oppinut vastoinkäymisten kautta nauttimaan elämän yksinkertaisista ja kauniista asioista kuten kurkiauran välkehdinnästä taivaalla pilvien lomassa, hymykuoppien syvyydestä tytön poskilla, aamukasteen kiillosta kielon lehdellä, tähdistä talvitaivaalla ja luonnon aidosta kauneudesta yleensäkin.

Positiivisena pysyminen edellyttää kuitenkin sitä, että luo myös itselleen virikkeitä ja kehittyy ihmisenä niin, ettei jämähdä liikaa paikoilleen, muuten ne katkeruuksien ja turhaantumisten kylmät tuulet iskevät ja tiukasti kimppuun, jonka jälkeen sitä alkaa helposti nähdä maailmaa ja asioita negatiivisin aatoksin sokeutuen samalla näitä elämän pieniä ja tärkeitä yksityiskohtia kohtaan.

Ja yksi tärkeä seikka on tietysti sekin, että meikän onni ei todellakaan ole rahalla tai muutenkaan materiaalilla mitattavissa.

Ja erittäin hyvä elämän prinsipaali on etenkin se, että älä koskaan hukkaa sitä tervettä sisäistä pientä lastasi!

Pistetään piste tähän, koska tää on aiheena niin loputon virta.

Taidat olla yötyöntekijöitä. Ekkö sä pääse aamulla ylös, vai miksi öisin töissä?

Siis todellisuudessahan mä teen säännöllistä kolmea vuoroa koko ajan, mutta yö on kyllä kaikkein mieluisinta elinaikaa meikälle. Oon aina ollut yökukkuja ja aamulla pitkään nukkuja. Yö on vaan niin kiehtovaa ja mieltä hierovaa hiljaisuuden ja rauhallisuuden antoisan eksoottista döörtti dänssinkiä, jolloin luovuuskin on aina huipussaan kaikin puolin, ja unet sitä kautta sitten tipotiessään.

Siinä yön hiljaisuudessa ehtii hyvin kelata asioita ja ladata itseään, tyyliin: "mitä on tullut tehtyä/sanottua..missä mennään..olenko yhä sinut itseni kaa..ja ennen kaikkea mitä opinkaan tänään..ja missä hitossa se Traci Lordsin video nyt taas on...?"

Mikä on naiselta (tai mieheltä) hauskin kuulemasi kysymys jääkiekosta? Mitä vastasit?

Ohos. Eipäs ole moista hauskaa kysymystä tullut vielä eteen, ja harvoin kuulee muutenkin naisten puhuvan mitään jääkiekosta. Mutta siis yleisesti ottaen ehkä yks pahin kysymys minkä nainen voi esittää jääkiekkopelin ollessa käynnissä telkassa on, että "mitä muilta kanavilta tulee?"

Kumman elokuvan menisit katsomaan, Mel Gibsonin "Tappava ase 7" vai Luborizo Hellanlettasin "Syksyn tuulet"?

Heh! Kyl mä varmaan ton Hellanlettasin valkkaisisin. Oon syysihmisiä, pidän tuulesta ja oon muutenkin semmonen kaappiromantikko, ja sitäpaitti meikällä on käytössä noihin jatko-osiin nykyisin semmonen kiintiö, että neljättä jatketta enempää ei enää katsota, muuten kuin tosi epätoivoisessa tila(ntee)ssa.

Pitäisikö paitiosääntökin poistaa, vai tuoda keskiviiva takaisin?

Mikä pait(s)io? Onks keskiviiva menty muka poistamaan? Säästetään maalaamiskustannuksissa vai? Onks tääki niitä Hjalliksen metkuja taas? No itse asiassa näissä asioissa mä olen ihan väärä ihminen sanomaan yhtään mitään. Ne tahot joita asia koskettaa, pähkäilkööt ja tehkööt sitten niitä viisaita päätöksiään.

Lyötkö jääkiekosta vetoa? Oletko voitolla?

Aika harvoin tulee pelattua, mutta luulisin olevani hiukan voitolla. Täytyis kai alkaa taas vaihteeksi koklaamaan, että ovuloiko se Rouva Fortuna mulle vai ei.
*muistelee tässä kohtaa lämmöllä reboundin piirrosta rouva fortunasta*

Mitä sivuja netistä selailet säännöllisesti?

No lähinnä seilaan vaan Tapparan ja Hotmailin välillä sekä käyn moikkaamassa tuttuja chatroomeissa.
Joskus harvoin sitä tulee käytyä myös muillakin lätkäfoorumeilla, mutta esim. Jatkoajan kirjoitussääntöjä lukiessa tuli aika äkkiä semmoinen kumma fiilis kuin ennen vanhaan jollekin lainsuojattomalle, joka saapuu tiukkaotteisen sheriffin kaupungin rajalle eli "you are not wanted here!"

Oletko jo tottunut euroihin?

Meikä on, hiukan asiasta riippuen, todellisena peruskaksosena helkutin hyvä tottumaan uusiin juttuihin. Olihan se tietysti, kun ekaa kertaa siitä kuuli, pikkasen outoa että meitin rakas markka katoaa, mutta sitten toisaalta taas, jos kehitystä ei olisi olemassakaan, niin mehän asuttais varmaan vieläkin jossain luolissa ja mätkittäis toisiamme nuijilla päähän. Nykyaikana on sentään jo kaulimet keksitty sitä varten.

Onko sinulla jonkun ketjun alennuskorttia?

Joo on, vetoketjun. Vaimo on sitä mieltä, että housujen vetoketju aukeaa ihan liian helposti, siksi se on hommannut meikälle alekortin erikoisvahvojen vetoketjujen liikkeisiin.
Siis on meikällä ainakin semmonen Peppu(=ÄÄS)-marketin bonuskortti, niin ja tietysti toi Tapparan Fan Club-kortti.
En mä muutenkaan hirveesti noiden alennuksien perässä juokse, enkä niitä katsele, ja muutenkin ihan sama onko käytössä markkoja, euroja tai oravannahkoja, ei ne kauaa kuitenkaan ehdi homehtua tilillä taikka lompakossa. Noita oravannahkoja ois tietysti hiukan hankala kuljettaa lompakossa, että sikäli hyvä, että niistä on päästy e(u)roon.

Montako joulukorttia lähetit? Tuliko enemmän takaisin?

No meiltä lähti vaimon raapustamana ja meikän tiukan kuvavalinnan jälkeen semmonen 30 korttia, ja tais niiltä kaikilta tulla kortti takaisinkin, ja jos selviää ettei tullutkaan, niin sittenhän on taas ens jouluna yks kortti vähemmän lähetettävänä.

Keksi kolme kysymystä ja vastaa niihin!

Täähän oli yllättävä. Hmm...

1. Mikä on parasta Tapparassa?

Juuri tällä hetkellä se on ehdottomasti yhteenkuuluvuuden tunne, sillä nää viimeiset vuodet ovat osoittaneet hyvin sen, kuinka laiska ja amatöörimäinen mä olenkaan verrattuna moneen muuhun todelliseen Tapparasta elävään faniin mutta samalla tuoneet pinnalle sen totuuden, että helvetti kuinka onnellinen mä olen, kun olen saanut ja toivottavasti myös jatkossakin saan viettää aikaani pelireissuilla uskomattoman mukavien tyyppien seurassa ikään ja sukupuoleen katsomatta Tapparan yhdistäessä meitä kaikkia.

2. Mikä on elämän tarkoitus?

Tein joskus nuorena tuosta aforismin, että jos löydät elämän tarkoituksen, niin elämäsi menettää sen, muutenkin tykkään pähkäillä tuollaisia "mukamas syvällisiä" asioita. Meikässä asuu semmonen pervottunut pikku-Buddha. Tällä hetkellä vaan kun katsoo, mitä kaikkea käsittämätöntä maapallolla tapahtuukaan, niin...jos elämällä on joku tarkoitus, niin nykyihmisen käsitys siitä on sairaan vääristynyt, tai sitten tuota aforismia myötäillen nää kaikki vihasta, ahdistuksesta, kostosta ja katkeruudesta elävät ovat mukamas löytäneet sen suuren elämän tarkoituksen ihan liian aikasten ja menettäneet sitä kautta kiinnostuksensa itse elämään.

3. Saanko keksiä itselleni vielä 100 lisäkysymystä?

No et tasan, etkä edes jatkoajalla!

Uskotko ufoihin?

Niin...nää on näitä kysymyksiä, joihin on pakko vastata, että en usko ennen kuin itse näen, mutta en ole niin hölmö, että sulkisin sen mahdollisuuden kokonaan pois mielestäni. Mutta sitten toisaalta taas mä kyllä uskon vahvasti esim. tohon Leeviin, ja siinä vasta meillä ufo onki!














mr icehockey























Tapparan muotoinen sydän






















jos löydät elämän tarkoituksen, niin elämäsi menettää sen
mr icehockey