Pitääks tää kutinsa ?

Tampere on kiakkokaupunki ja täynnä kuolemattomia tarinoita vanhoista pelureista ja heidän erikoisuuksistaan. Aamulehden Moro-liite selvittää vanhojen legendojen totuudet kysymällä niitä sankareilta itseltään.



Erkki Lehtonen

Oliko se sopumaali, iso E ?

Kaiken maailman IT-asiantuntijat puhuvat sähköisestä liiketoiminnasta eli pikku e:stä. Se ei ole mitään verrattuna mieheen, joka kiekkopiireissä tunnettiin paitsi Ekkuna, myös pelkkänä E:nä. Suuri sankari kun ei pitkää lempinimeä tarvitse. Ekku teki historiallisen maalin vuonna 1988 Calgaryssä Neuvostoliiton verkkoon ratkaisten Suomelle ensimmäisen olympiamitalin.

Kateelliset ruotsalaiset puhuvat vieläkin, että se olisi ollut sopumaali, pitääks väite kutinsa, iso E itse ?

No ei todella ollut. Se joukkue ei siihen aikaan tahallaan hävinnyt. Puutavaraa tuli koko ajan täysillä kehoon, mutta eihän ne mitään voinut, kun Timi Susi syötti mulle avopaikkaan. Siitä vispasin sisään. Ei puhettakaan sovusta, sen näki jo molarin ilmeestä.

Kylläpä tieto helpotti. Eikös yleensä Susi tehnyt maalit sinun syötöistäsi ?

Kyllä, peli oli helppoa ja yksinkertaista. Minä syötin ja Susi teki. Ei siinä muuta tarvittu. Joskus jäi syöttämättä, kun täytyi aina yrittää ensin ainakin kerran vastustajan längistä.

Onko muita muistorikkaita maaleja uraltasi ?

Porissa -84 ratkaisin mestaruuden jatkoajalla. Se jäi mieleen.

Mestaruuksia taisi tulla sitten enemmänkin ?

Kuusi niitä on kaapissa. Ura kesti viisitoista vuotta ja pelejä kertyi kaikkiaan 560.

Marjamäen Pekan eli Marjan muistavat kaikki ja hallin kattoon jäädytetty paita on muisto komeasta parikymmenvuotisesta urasta. Maaotteluja kertyi hurjat 251 kappaletta.

Kävit aina ennen peliä kuiskaamassa jotain maalivahti Antti Leppäsen eli Lepän korvaan, mitä sanoit ?

Me ollaan Lepän kanssa sovittu, että sitä ei koskaan kenellekään kerrota. Aina se oli kuitenkin se sama juttu.

Onko kanta todella näin tiukka ?

Kyllä jämpti on näin. Leppähän meistä se puheliaampi oli. Kerran Turussa se huuteli mulle katkon aikana ”Marja, Marja, tu äkkiä tänne, mullon asiaa”. Sitten se rupes kertoon mulle jotain vitsiä, mutta tuomari ehti viheltään pelin käyntiin. Leppä jatkoi juttua heti seuraavalla katkolla. Ei sen kanssa oikein nauramatta pystynyt pelaan.

Nykypelissä ei taitaisi ehtiä vitsejä kesken kaiken vääntää ?

No ei. Ajat ovat muuttuneet. Ennen vanhaan sai luvan kanssa vetää yhden nortinkin aina pelin jälkeen. Huono tapahan sekin oli, mutta lopettamaan ei vaan pystynyt. Kerran Bubnikin aikaan leirillä yritin lakkoa, muttei se kestänyt kuin puoli tuntia.

Sinulla on kuulemma ammoisilta ajoilta myös jonkin sortin doping-testi-ennätys ?

Joo, se paljastui Luganossa, kun oltiin noutamassa prenikoita jääkiekon Hall of Fame-valinnan jälkeen. Siellä oli rivissä Firsov, Sterner, Tarasov ja meikäläinen. Paikalla oli myös vuoden -75 kisojen lääkäri, joka kertoi vieläkin ihmettelevänsä yhtä juttua. Siihen aikaan valittiin joka joukkueesta kaksi pelaajaa testiin matsin jälkeen. Suomen numero seitsemän, Marjamäki, tuli valituksi seitsemän kertaa kisojen aikana kusilaarille. Sitä se piti vähän niinkuin ihmeenä. All stars-valinta tuli puhtain paperein.

Martti Jarkko eli Mara muistetaan koko Suomen kiekkopiireissä miehenä, joka teki jalkakikan pari vastustajaa selässään ja antoi saman tien nappisyötön laitureilleen Mikille tai Manolitolle, tuloksena yleensä maali.

- Pitääks tää kutinsa, Mara?

- Oli niitä joskus kolmekin selässä. Mää kun olin silloin aika riskissä kunnossa. Nyt olen paljon hoikemmassa lyönnissä.

- Toisen tarinan mukaan Tretjak ei ole vieläkään toipunut ylänurkkavedostasi?

- Se oli joku Euroopan CUPin matsi ZSKA:ta vastaan. Peli ratkaistiin rankkareilla ja taisin pistää Tretjakin vähän kahveelle. Se muistelee kuulemma sitä vieläkin Moskovan yökerhoissa.

- Onkos peli muuttunut sinun ajoistasi?

- Kiekko oli ennen paljon selvempää. Kerrankin oltiin Tepsiä vastaan maalin tappiolla. Mää sanoin erätauolla, että jos Leppä ei päästä yhtään, niin Mara tekee kaksi. Niin tapahtui ja voitettiin.

- Te olitte Leinosen kanssa molemmat vähän kankeita luistelijoita, mailatekniikka oli sitten sitäkin parempi. Kumpiko teistä oikein oli kompurampi ?

- No Mikki tietysti.


Niakun lippalätsä

Esko Niemi eli Niakku oli aikoinaan kassarina useassa porukassa, TPV, TBK, Tappara ja TPS saivat nauttia ukon torjunnoista. Peliuran jälkeen Niakku kasvatti mainettaan tulisieluisena valmentajana. Yhä vieläkin kuulee kerrottavan tarinaa Niakusta, joka tiukan paikan tullen torjui vastustajan vedot jopa räysällään, mitä hän uskollisesti piti pelistä toiseen päässään. Siihen aikaan ei vielä kypärää ja naamasuojusta käytetty.

- Pitääkö tarina paikkansa, Niakku?

- Kyllä siihen aikaan oli pakko napata kiakko siihen mihin sai, vaikka lärällä. Ei ne räpsät olleet oikein mistään kotosin. Sukulaiset ja tutut väittävät, että taisi tulla monta kertaa torjuttua pelkällä ottallakin.

- Vaihdoitko lätsää välillä?

- Sitä samaa mää aina pidin. Yks ruotsalainen toimittaja sitä himoitsi ja tarjosi siitä kerran Prahassa kahtasataa kruunua, mutta mää sanoin, etten maskottiani myy ikinä. Enkä kans myynyt.

- Turussa kuulemma Pörssin portsari huomautti sulle kerran, että lätsä tuli lähteissä väärin päin päähän, mitäs sää sille sanoitkaan?

- Mää sanoin vaan, että mistäs sää tiärät, mihin päin mää oon menossa. Se oli ihan hiljaa.


Yrjö ”Yte” Hakala on ensimmäisiä suomalaisia kiekkomiehiä, jotka edustivat useita seuroja eri paikkakunnilla. Yten meriiteissä ovat TBK, Tappara, Ilves, HPK ja SaiPa. Maaottelujakin kertyi kunnioitettavat 132 kappaletta.

- Pitääks Yte kutinsa, että olit ensimmäinen suomalaispeluri, joka pelasi mestaruusarjatasolla oman poikansa kanssa samassa porukassa?

- Joo, kyllä pitää, pojan eli Karin kanssa pelattiin Saipassa pari kautta 60-luvun lopulla. Lopettaessani itse olin 37-vuotias. Nummelinit tuli sitten vasta paljon myöhemmin. Eka peli, missä isä ja poika luutivat yhdessä, oli muuten SaiPa vastaan KooVee, tulos 7-5.

- Miksi reissasit niin paljon aikoinasi?

- Siihen aikaan oli tärkeää saada pelin oheen asunto ja työpaikka. Niiden perään täytyi lähteä.

- Kerran kuulemma Marja runttasi poikaasi Lappeenrannassa ja lynkkausmieliala oli valmis?

- Siinä ei ole perää, Raumalla sen sijaan kerran oli tiukka paikka. SaiPa voitti Lukon yllättäen 7-2, ja kentältä poistuttaessa joku katsoja löi meidän pelaajaa. Maalivahti Helppolainen kietasi heti takaisin isolla mailalla. Poliisisaattueessa meidät tuotiin sitten Rauman rajojen ulkopuolelle.


Esko ”Sulppi” Luostarinen, pelivuosiltasi 50- ja 60-luvulta kerrotaan, että ärsytit vastapuolen pelaajia selostamalla heille etukäteen, minkälaisella tempulla aiot heidät seuraavaksi höynäyttää. ”Nyt Sulo harhauttaa, kohta Sulppi pistää haaroista, pian Sulo taklaa”. Pitääks tää kutinsa?

Sulppi: Taitaa pitää paikkansa, siihen aikaan kun tuo kommunikointi oli muutenkin niin alkeellista. Minutkin kerran kutsuttiin maajoukkueeseen kivellä heittämällä.

Moro: Älä, mites se sitten kävi?

Sulppi: Minua ei ollut valittu porukkaan sinä vuonna, mutta kai siellä oli joku sitten viime tipassa loukkaantunut. Myöhään illalla Joe Wirkkunen ja Honkku Honkavaara heittelivät kadulta kivellä ikkunaan. Aukaisin ikkunan ja kaverit kysyivät: ”Lähdetkö MM-kisoihin”. Minä lähdin.

Moro: Vieläkös olet kiekkotouhussa mukana?

Sulppi: Tottakai. Rastion Tepon kanssa aikoinaan käynnistettiin Suomeen tätä nyt jo tosi suosittua veteraanikiekkoa. Torstaiaamuisin pidetään Jäähallilla aina kello kahdeksan aamulla luistelukoulua tämmöisille varttuneemmille. Jos ei saa itse luistimia jalkaan, niin me kyllä autetaan. Tervetuloa mukaan!