Kirveen muotoinen sydän
Kun kyseessä on Ville Nieminen ja kesä 2001 niin juttuja ja tarinaa riittää. On vaikeaa lähteä kertomaan enää mitään uutta, mitä ei joku jo olisi kertonut. Ville on ollut kaikissa medioissa esillä ja kiertänyt lukuisat avajaiset ja tapahtumat. Kiinnostus Tapparan kasvattiin on kasvanut, mitä pidemmälle NHL:n pelit ja mestaruusjuhlat etenevät. Ville itse on lueskellut juttuja hymyssä suin ja suhtautunut julkisuuteen omaan virnistelevään tyyliinsä. Hänen äitinsä kerää edelleen kaikki lehtijutut, mitä pojasta kerrotaan ja ne kelpaavat aina sankarillekin luettavaksi, kun kotona Tampereella vieraillaan. "Aina ei ole edes ollut jutuissa mitään asiaa", Ville hieman hymyilee osalle tarinoista. Toivottavasti tämä ei joudu Niemisten arkistoissa sille osastolle."Nimoa" ei julkisuus ole haitannut. On jopa ollut aavistuksen helpompaa, kuin mitä hän alun perin osasi odottaa. Mitään suurempaa julkkista ei kuitenkaan ole luvassa, sillä tämä kiekkoilija painelee mieluummin mökille piiloon, kuin paistattelee julkisuuden valokeilassa. Hän korostaa, ettei mikään ole muuttunut, sama mies kuin ennenkin, ja sen uskoo kun seuraa hänen rentoa jutusteluaan. Ville ei osaa vetää mitään julkisuusroolia, eikä hänen tarvitsekaan. "Ei tällaisestä Tampereen pikkukylän pojasta siihen ole ikinä", hän naurahtaa asialle. Rapakon takanakin mediat ihastuivat tämän suorasanaisen hämäläisen kommentteihin ja ottivat hänet pian lemmikikseen. Ville ei konstaile, vaan on itse rohkeasti ajajan paikalla. "Matkustajia tällä alalla riittää", hän korostaa ja neuvoo muita NHL:ään pyrkiviä samaan. "Usko unelmiisi ja ole oma itsesi", kuuluu Villen elämänfilosofia. Hän on varma, että jos tarpeeksi kovasti jotain haluaa, joskus se myös toteutuu.
Jääkiekko on Villelle kaikki kaikessa. Hän nauttii itse pelistä ja pelaa vain itseään varten. Mitään suurta ei hänen lapsuudessaan tarvittu, peli vei mennessään. Tottakai kuitenkin taustalla vaikuttaa isän jääkiekkoura, "innoittajia aina tarvitaan", Ville muistuttaa. Ensimmäisen kerran hänestä tuntui ammattikiekkoilijalta, kun hän siirtyi rapakon taakse. "Eka vuosi Hersheyssä meni opetellessa ja pari seuraavaa alkoi mennä työstä, tämä viimeinen oli unelmaa". Villellä on tallessa kaikenlaisia muistoja eri aikakausilta, pelipaidat, kiekot, lehtileikkeet ja muut ovat tallessa, "kaikki löytyy", Ville ylpeilee.
Ville on monessa yhteydessä kertonut oppineensa enemmän rapakon takana kuin Tapparassa. "Siellä olen oppinut pelaan jääkiekkoa", hän kiteyttää. "Suomessa opetetaan tuleen paremmaks jääkiekkoilijaks". "Määrällisesti Tapparassa reenattiin enemmän, mutta emmä sanois, että siä reenataan huonommin", Nimo filosofoi. Treenit otetaan hyvällä temmolla ja sen jälkeen on paljon aikaa vapaaehtoiseen treenamiseen. Coucheilta tulee nopeasti palautetta, jos aihetta on. "Kun ottaa viis peräkkäin turpaan, niin siä ei oo kiva olla". Mitään suoraa syytä kehittymiselleen Nimo ei keksi, hän kertoo olevansa nyt vaan "sellanen jätkä", jolle pohjois-Amerikan harjoitteet paremmin sopivat, ei siinä ihmeellisempää. Ville nauttii pelaamisesta ja sanookin tiukalla virneellä, että pelireissut ovat jääkiekon parasta aikaa.
Syksyllä on luvassa perheenlisäystä Niemisen perheeseen. Ville aikoo ottaa isän roolin vakavasti ja vitsailee jopa isä-kurssien käymisestä. Hän haluaa olla hyvä isä ja pyrkii antamaan lapselleen kaikki mahdollisuudet, jotka suinkin pystyy. Painostaa hän ei halua mihinkään, "ei tiedä tuleeko lipunmyyjä vai laituri, mutta jos nyt edes golfia tulis pelaan". Jälkikasvuaan hän vaalii jo ennen syntymääkin, tyttöystävä saa tiukat ohjeet haastattelun aikana; raskasta ei saa nostaa ja rauhallisena pitää pysyä. Neuvojen päälle Nimo luo tyttöystävään hellän katseen, jossa piilee paljonkin sanomaa vastaanottajalleen. Villen avovaimo käy kyllä peleissä ja viihtyykin hyvin siellä, muttei häntä mihinkään analyytikon rooliin kuulemma kannata laittaa. "Parempi kun siellä toisten vaimojen kanssa vaan kuuntelevat musiikkia ja käyvät alakerrassa, siellä on hyvää ruokaa ja olutta", Nimo tilittää.
Aika Coloradossa on ollut kiivasta. Yhteydenpito kavereihin Suomessa ja Hersheyssä on jäänyt vähälle. "Hiukan harmittaa", Ville katuu, mutta sen hän korvaa, kun pelit on ohi. "Ystävät ovat rikkaus, ja kesällä riittää aikaa ystäville" . Suomen tapahtumia Nimo seuraa kauden aikana ahkeraan puhelimen ja netin välityksellä. Veikkaaja kuulemma tipahtaa joka viikko Coloradossakin luukusta ja vierailevien kavereiden on aina tuotava vähintään 4 lehteä kotimaasta. Kauden aikana harrasteet ovat lähinnä videoiden ja TV:n töllötystä ja sohvalla löhöämistä. "Se on parasta reenien ja pelien lomassa"
Nimon kesä kuluu lomaillen ja valmistautuen tuleviin koitoksiin. Punttisalitreenit ovat kesän pääharjoitusmuoto. Paljoa muuta ei sitten kerkiäkään harrastamaan, pyöräilyn Ville mainitsee. "Jos ei nyt sitten kahvilla istuskelua ja kaverien tapaamista voi pitää harrastuksena", hän naurahtaa. Saunailtoja on kavereiden kanssa ollut ja uusia on jo tiedossa, eli hieman aikaa jää myös hauskanpidollekin.
Rahan kanssa Ville on hyvin sujut. Se tuo turvallisuutta, mutta ei ole hänelle mitään elämää suurempaa. Tuhlailuun Nimo ei ole syyllistynyt eikä vielä ole oikein tuhlattavaa ollutkaan. Ville asuu vielä vuokralla ja ainakin ensi kausi katsellaan vielä ilman omaa asuntoa. "Pankissa raha paremmin arvonsa pitää kuin autoissa ja vaatteissa", Nimo antaa sijoitusvinkkinsä.
Ville kehuu Coloradoa mahtavaksi urheilijan asuinpaikaksi. Urheilua seurataan aktiivisesti ja urheilijoita kannustetaan. Hän on viihtynyt hyvin. Nimo on otettu vastaan Nimona itsenään. Kaikki alkavat tunnistaa ja nimi tunnetaan. Henki Avalancheissa on loistava, ja vaikka joukkue vilisee maailmanluokan tähtiä, niin pukukopissa sitä ei huomaa. "On mahtavaa pelata ihmisten kanssa, jotka haluavat voittaa", Nimo kehuu pelikavereitaan. "Pelaajien, jokka tulee meneen Hockey Hall of Fameen uransa jälkeen, ei tarvitse päteä". Pienistä asioista ei tarvitse välitttää ja kaikki pitävät toisensa reilassa.
Villen motivaatio on yhä korkealla. Kannun nosteleminen ei ole sitä heikentänyt. Unelman saavuttaminen on päinvastoin osoittanut, että joskus ne hyvät työt palkitaan. "Jos ei mennä täysiä, niin ei tarvitse mennä ollenkaan". Aina kun harjoittelee kovasti voi odottaa jatkolta parempia suorituksia. Jatko on Nimolle hyvinkin selvillä, 10 vuotta ainakin kiakkoa on edessä tällä kirvesrintaisten kasvatilla, joten me fanit saamme nauttia pitkään hänen räväköistä otteistaan kaukalossa. Ja mikä varmaa, Tappara ja fanit tulevat aina olemaan lähellä hänen sydäntään ja se sydän pysyy kirveen muotoisena.
JJ69
