Sasu Hovi
Viime kesän Tapparan harjoitusjaksolla nuori Sasu Hovi vakuutti valitsijat ja lunasti Tapparan kakkosmolarin paikan itselleen. Paikasta käytiin kovaa kilpailua, joten helppoa se ei nuorelle veräjänvahdille ollut. Hyppäys juniorijoukkueista miesten sarjaan on ollut hänelle melkoinen. Pelikaverit ovat täysiä ammattilaisia ja vaatimustaso on aivan toista luokkaa. Yllätyksiä on jo tullut ja paljon on opittukin. Pelikaverit ovat ottaneet hyvin nuoren maalivahdin joukkoonsa. Sasu pitää joukkueen hengestä, vaikka nuorin aina silloin tällöin pientä ylimääräistä huomiota vanhemmilta kavereilta saakin. Kiekkoilijat antavat tavoilleen uskollisina aina mitä ihmeellisimpiä lempinimiä toisilleen. Sasu Hovi on nimetty varsin maltillisesti "Sasseriksi".Sasu on kotoisin Toijalasta. Perheeseen kuuluu isä, äiti ja 8 vuotta vanhempi isoveli. Koirakin taloudessa asustelee. Jääkiekon harrastus alkoi pieneltä leikkikentän jäältä kotitalon lähellä. Hän pelasi myös jalkapalloa ja salibandya, mutta lätkä oli se, joka eniten kiinnosti. Ensimmäiset seurakokemukset ovat Toijalan kaupunginosajoukkueesta, josta ura jatkui karsintojen jälkeen Tapparan edustusjoukkueeseen. Päätös lähteä Tampereelle pelaamaan oli vaikea ja sitä harkittiin pitkään. Se tiesi melkoista matkustelua Toijalan ja Tampereen välillä. Matkoista vastuun ottivat vanhemmat ja niin pääsi Hovin perheen kuopus rakkaan harrastuksensa pariin. Kyytivuorossa ollut joutui odottamaan Sasua harjoitusten ajan, jonka jälkeen lähdettiin yhdessä kotimatkalle. Isä kuulemma kulutti aikaansa tekemällä jatko-opintojensa läksyjä autossa, joten ajasta otettiin kaikki irti. Melkoinen urakka on kuitenkin ollut kuskata junioria 6 vuotta 50 kilometrin takaa harjoituksiin. Näitä tarinoita kuulessa ei voi kuin ihmetellä perheiden panostuksia nuorten harrastuksiin. Ilman näitä taustavaikuttajia, emme saisi ihailla Ojasten ja Selänteiden taitoja maailman kaukaloissa.
Koulussa Sasu pärjäsi aina ihan hyvin. Peruskoulun lopussa hän hiukan petrasi, jotta pääsi Sammon urheilulukioon. 4-vuotinen lukio, joka antaa mahdollisuudet harrastaa jääkiekkoa, sopi hyvin suunnitelmiin. Tosin se tarkoitti 16-vuotiaana muuttamista pois kotoa Tampereelle. Matkat lyhenivät ja aikaa jäi koululle ja kiekolle enemmän. Aikuistumisen oli tapahduttava nopeasti ja oli otettava vastuu omista tekemisistä. Sasu muistelee, kuinka hänellä veriarvot ensimmäisenä lukiovuonna tipahtivat, kun hän söi pelkkiä valmisruokia. Kokkaamista on sen jälkeen opiskeltu ja nyt yksinelo jo sujuu. Paluu huonosti menneen pelin jälkeen yksin kämpille, ei ollut aina helppoa nuorelle miehelle. "Joskus oli aika stressaavaa", Sasu muistelee. Monella ikätoverilla saattoi olla helpompaa, mutta nyt Sasu osaa arvostaa tuota elämänkoulua. Onneksi vanhemmat auttoivat rahallisesti, eihän hänellä ollut mitään tuloja siihen aikaan. Lukiossa on Sasulla nyt menossa viimeinen vuosi. Pari ainetta hän kirjoitti jo syksyllä ja nyt keväällä on luvassa loput aineet. Hän aikoo panostaa kirjoituksiin, vaikkakin jääkiekko viekin paljon aikaa nykyisin. Hyvän pohjatyön ansiosta Sasu arvelee selviävänsä kirjoituksista kunnialla.
Jo pikkupoikana Sasseri paineli maaliin, se rooli sopi hänelle parhaiten. Alkuun torjumista harrastettiin jopa pelaajien varusteissa. Yhden kauden hän joutui pelaamaan kenttäpelaajana, mutta muuten hän on aina seissyt tolppien välissä. Esikuvikseen hän nimeää Kauhasen ja Kuivalaisen. Maalivahteja on tullut aina seurattua. Noronen on myös ollut lahjakkaana aina eräänlainen tiennäyttäjä Sasulle.
Sasun vahvuus maalilla on liikkuvuus ja nopeus. Niitä tarvitaan, jotta pystytään yhtä hyviin suorituksiin, kuin isommat kaverit. Tällä hetkellä treenataan juuri noita osa-alueita. Voimaharjoittelua ei näin kauden keskellä tehdä, jottei ajettaisi miestä ihan piippuun. Luukullakin on oltava koko ajan hyvässä kunnossa Jos kutsu kentälle käy, on annettava hyvä panos joukkueelle. Sasu tunnustaa, että liigatasolle on vielä paljon opittavaa, varsinkin mailapelaaminen on vielä heikkoa. Jotta peli sujuisi hyvin, on Sasserin aina keskityttävä hyvin ennen ottelua. Mitään poppakonsteja Sasulla ei ole, yksin hölkkäämällä ja ajatuksia kasaamalla se onnistuu. Ennen peliä pompotellaan myös palloa, jotta lihakset ja koordinaatio olisivat ottelussa kohdallaan.
Nuori lupaus ei vielä ole suunnitellut lätkäuraansa kovin pitkälle eteenpäin. Keväällä ja ensi kaudella Sasu toivoisi, että voisi pelaamalla vaikuttaa enemmän peliaikaansa. Luukkuvahtina ei näyttöjä oikein voi antaa. Jääkiekosta Sasu toivoo itselleen ammattia. Se vaatii kuitenkin melkoisen panostuksen ja uhrauksia. Sasu on kuitenkin valmis, mitään ei saa ilmaiseksi, sen hän tietää. Sasu on päättäväinen nuori mies, hän haluaa olla jossain hyvä. Jos lätkä ei lyö leiville, edessä saattaa olla yliopisto-opinnot. Erityisesti lääketiede on Sasseria aina kiinnostanut. Lääkärin opinnot vaativat kuitenkin niin paljon, että lätkä jäisi silloin taka-alalle.
Sasu kävi pelaamassa juuri ennen joulutaukoa 4 peliä Kokkolan Hermeksessä. Retki oli varsin antoisa ja Sasu sai hyviä pelejä alleen. Hän tykkäsi Kokkolasta ja joukkueesta, vaikka peleissä oli hiukan puristetta, kun Hermeksellä oli menossa kuuden ottelun tappioputki. Kokkola elää vahvasti Mestis-hengessä ja Sasu otettiin avosylin vastaan. Tappioputkikin saatiin käännettyä ja kaksi viimeistä peliä Hermes Sasun aikana voittikin. Vastaavalle reissulle hän lähtee mielellään uudelleenkin, koska Tapparassa on peliaikaa selkeän ykkösmolarin takana luvassa niukasti.
Lehtiartikkelit eivät Sasua hirveästi kiinnosta eikä hän nettiäkään juuri seuraa. Ainoa mahdollisuus siihen onkin tällä hetkellä koulussa. Aamulehteä hän lukee aina kun lehden saa kouraansa, mutta äiti kyllä muistaa Sasseria informoida, jos perheen nuorimmainen on lehdessä mainittu. Muiden joukkueiden tapahtumista ei Sasu kanna huolta, lähinnä hän seurailee maalivahtien tekemisiä. NHL:stäkin häntä kiinnostavat miltei ainoastaan maalivahdit.
Hiljattain Hakametsän parkkiin on myös ilmestynyt uusi kulkupeli. Vuoden -89 Seatin ylpeä omistaja kulkee sillä nyt reeneihin, eikä tarvitse aina pyytää kyytiä pelikavereilta. Kesällä olisi tarkoitus hankkia tuoreempi menopeli, Sasulla kun on edessä reissut Lahteen. Armeija ja urheilukoulu vievät leijonan osan ensi kesästä. Hän kulkee samoja polkuja kuin Tuukka Mäntylä ja Miro Laitinen nyt. Kaveriksi sinne hän saanee Mikko Pukan, joten yksin matkaa ei tarvinne tehdä. Urheilukoulu on hyvä vaihtoehto, siellä kannustetaan harjoitteluun ja varusmiespalvelus suoritetaan siten, ettei siitä ole liikaa haittaa jääkiekolle.
Sasun sopimus Tapparaan päättyy tähän kauteen. Uutta sopimusta lähdetään keväällä hieromaan. Sasulla on selkeä suunnitelma, Tapparaan sopimus ja vaikka mieluummin monivuotinen. Tapparassa hän on viihtynyt hyvin ja tunnustautuu sydämeltään Tapparalaiseksi. Ensimmäisenä liigavuonna on tullut paljon uutta ja mitään kiinnostusta ei vielä muihin seuroihin ole. Sasu haluaa pelaamaan ja jo keväällä ja ensi kaudella on lupa odottaa uusia näyttöjä.
JJ69
#1 Sasu HOVI
Pelipaikka: maalivahti
Kätisyys: left
Pituus: 173 cm
Paino: 64 kg
Syntynyt: 12.8.1982 (Toijala)
Ei NHL-varausta
Sopimus loppuu keväällä 2002
2000-01 Tappara runkosarja 0/2
Tappara A SM-sarja 33/43 0+0=0 2 90,85% 2,26
playoffit 9/9 0+1=1 0 94,62% 1,34
1999-00 Tappara A playoffit 3/6 0+0=0 0 90,48% 2,90
Tappara B SM-sarja 31 0+0=0 2
1998-99 Tappara A SM-sarja 0/1
Tappara B SM-sarja 21/32 0+1=1 0 3,13
1997-98 Tappara C SM-sarja 21 0+0=0 0
playoffit 1/6 0+0=0 0 1,00
Tappara/SM-liiga runkosarja 0/2
A-jun. SM-sarja yhteensä 33/44 0+0=0 2 90,85% 2,26
A-jun. playoffit yhteensä 12/15 0+1=1 2 92,55% 2,12*
*Päästettyjen maalien keskiarvoista laskettu keskiarvo, ei todellinen GAA